Suunnitelmissa on lähiaikoina toteuttaa pieni apupakettipostaus, jossa kerron tarkemmin matkan valmisteluista sekä annan käytännön vinkkejä Uuden-Seelannin reissua varten (aiheina muun muassa HelpX-työskentely ja liikkuminen maan sisällä), joten kaikki kiinnostuneet: pysykää kuulolla. Nyt luvassa kuitenkin kuvia ja kohokohtia matkani varrelta!
Eteläsaari
Seikkailummehan alkoi pohjoissaarelta Aucklandista, jonne lensimme Helsingistä Lontoon ja Hong Kongin kautta. Yövyimme muutaman yön Heinin alkuperäisen au pair -perheen luona, minkä jälkeen lensimme Christchurchiin eteläsaarelle. Ensimmäinen HelpX-paikkamme löytyi Christchurchin läheltä Ashburtonista, jossa vietimme viikon erään keski-ikäisen pariskunnan luona. He asuivat hulppeassa modernissa talossa keskellä maaseutua ja autoimme heitä lähinnä puutarhatöissä.
Lake Tekapo: Matkamme jatkui Ashburtonista Wanakaan, ja bussimatkan varrella pysähdyimme pikaisesti Tekapo-järven rannalla. Päivä oli valitettavasti pilvinen, mutta järvi loisti silti kauniin turkoosina ja ranta lainehti lupiineista. Tekapo-järven alue on tunnettu huikaisevista tähtikirkkaista öistään, joten jos teillä on mahdollisuus jäädä pitemmäksi aikaa alueelle, suosittelen sitä lämpimästi!
Wanaka: viehättävä vuorten syleilemä kylä, joka kuului ehdottomasti lempipaikkoihini. HelpX-hostimme Sharyn oli reipas lady, joka omisti Florence's Foodstore and Cafe -nimisen puodin. Työnkuvaamme kuului puutarhanhoito niin kahvilan ympäristössä kuin Sharynin omassakin pihapiirissä. Sää oli vierailumme aikana erittäin vaihteleva; muutaman kerran saimme hytistä pihatöitä tehdessämme, kun taas parina päivänä meinasimme paahtua kylän katuja kävellessämme.
Queenstown: Wanakan jälkeen toiveenamme oli löytää HelpX-paikka Queenstownin alueelta, mutta emme siinä onnistuneet. Koska meillä ei ollut kummempia aikarajoja tai ketään odottamassa perillä, teimme jotakin huumaannuttavan rohkeaa: liftasimme ensimmäistä kertaa elämässämme! Pääsimme hieman epämääräisen nuoren mieshenkilön kyydissä turvallisesti Queenstowniin, ja majoituimme muutaman yön Black Sheep Backpackers Lodge -nimisessä hostellissa, jota en valitettavasti voi suositella. Queenstown on tunnettu adrenaliinitasoja nostattavista aktiviteeteistaan, mutta me emme olleet niistä kovin kiinnostuneita, joten kaupunki oli aika nopeasti nähty. Yhtenä päivänä tosin kapusimme sykettä kiitettävästi kohottavan Tiki Trail -reitin huipulle, josta oli hulppeat maisemat yli Queenstownin keskustan.
Milford Sound: Queenstown-vierailumme varsinainen päämäärä ja tarkoitus oli päästä käymään Milford Soundissa. Löysimme edullisen matkan, johon sisältyi viiden tunnin bussikyyti paikan päälle sekä veneristeily vuonossa. Puuduttavan pitkää bussimatkaa tuskin huomasi, sillä ajoimme ohi lumihuippuisten vuorten, kiemurtelimme henkeäsalpaavan upeiden laaksojen läpi, huristelimme sademetsän sisällä ja ihastelimme rinteiden kylkiä juovittavia nauhamaisia vesivirtoja. Menomatkalla sää oli harmaankolea ja sateinen, ja vähän pettyneenä pohdimme olisiko edessä hukkareissu. Meillä kävi kuitenkin aivan uskomattoman hyvä tuuri, sillä kun risteilyaluksemme lipui satamasta, alkoi aurinkokin paistaa! Milford Soundia ei suotta kehuta upeaksi; näimme muun muassa rantakallioilla rennosti lekottelevia hylkeitä, jylhiä rinteitä sekä villisti ryöppyäviä vesiputouksia.
Abel Tasman / Golden Bay: Muutaman erittäin miellyttävän liftausmatkan siivittäminä pääsimme eteläsaaren pohjoiskärkeen. Olimme löytäneet HelpX-paikan Takakan läheltä, ja totta puhuakseni hämmästyimme hieman kun huomasimme joutuneemme kunnon hippiperheeseen. Perheen vanhemmat sekä kolmivuotiaat kaksoset olivat erittäin mukavia, mutta heidän kotinsa oli aivan kammottavassa kunnossa, niin sotkuinen ja epähygieeninen se oli. Minä ja Heini nukuimme vanhassa asuntovaunussa, jossa vilisi hämähäkkejä, ja pari ensimmäistä päivää meni kyllä ihan totutellessa uuteen elämäntyyliin. Meidän päätehtävämme oli pitää lapsille seuraa, ja lisäksi siivoilimme sekä maalasimme talon kuistin. Pääsimme perheen mukana muun muassa Abel Tasmanin luonnonpuistoon vesiputoukselle, sekä heidän ystäviensä yhteisille 42-vuotissyntymäpäiväjuhlille, joiden teemana oli osuvasti Linnunradan käsikirja liftareille. Ne olivat ylivoimaisesti kummallisimmat juhlat joihin minulla on ollut koskaan kunnia ottaa osaa, enkä varmaan koskaan unohda näkemiäni eriskummallisia kostyymejä tai villejä tanssiliikkeitä :D
Mapua: Takakasta jatkoimme matkaa lähellä sijaitsevaan Mapuaan, jossa työskentelimme kaksi viikkoa Playhouse Cafe -nimisessä ravintolassa. Ravintolassa oli myös esiintymislava, joten näimme muun muassa lahjakkaita paikallisia nuoria laulajia sekä muutaman koomikon. Tehtäviimme kuuluivat lähinnä tiskaaminen, siivoaminen ja puutarhatyöt, mutta saimme muutaman kerran auttaa myös ihan keittiön puolella! Söimme miltei päivittäin pitsaa, ranskalaisia, friteerattua kalaa, pastaa ja muuta epäterveellistä, mikä alkoi kyllä aika nopeasti ahdistaa. Kyseisen HelpX-paikan jälkeen Heinin oli tarkoitus lentää takaisin Aucklandiin, mutta au pair-perheessä oli tilanne melko dramaattisesti muuttunut, joten pääsimme jatkamaan reissua yhdessä!
Linkwater: Mapuasta liftasimme Nelsonin kautta Linkwateriin, josta olimme löytäneet HelpX-paikan motellista. Sain auttaa omistajia heidän motellinsa nettisivujen kanssa, mikä oli varsin mieluisa tehtävä. Hostimme olivat erittäin mukavia ja samaan aikaan paikalla olleet pari muuta auttajaa osoittautuivat myös hurmaaviksi! Vapaa-ajan vietimme katsellen elokuvia, syöden kirsikoita takapihan puutarhasta sekä tutustuen alueeseen. Saimme lainaksi maastopyörät, ja kävimme ajamassa muutaman kilometrin kauniin Queen Charlotte Trackin alkuosasta. Se oli haastavaa ja hurjan jännittäväa, sillä en ollut aikaisemmin ajanut maastopyörällä.
Pohjoissaari
Wellington: Linkwaterin jälkeen seilasimme lautalla Pictonista lahden yli Wellingtoniin, eli pohjoissaarelle Uuden-Seelannin pääkaupunkiin. Teimme HelpX-hommia erään vanhemman, vähän omalaatuisen arkkitehtimiehen luona, lähinnä auttelimme puutarhassa sekä yhdessä hänen asunnonkunnostusprojektissaan. Pääsimme käymään hostimme mukana tuoretorilla, ja meinasin pakahtua kaiken sen yltäkylläisyyden keskellä! Torimyyjien pöydät rönsyilivät suurenmoisia salaatinkeriä, täyteläisiä tomaattivuoria, pirteitä porkkananippuja, banaanilaivueita, suloisen makeita mangoja ja mansikoita, aurinkoisia appelsiinikekoja; kaikkea niin kaunista ja herkullista! Yllä olevassa kuvassa näkyy saaliimme, josta saimme nauttia koko vierailumme ajan. Lisäksi vierailimme tietysti myös Wellingtonin keskustassa, muun muassa matkahaaveissa mainitsemassani Te Papa -museossa, joka ei valitettavasti aivan vastannut mielikuvaani, mutta joka oli yhtä kaikki ihan mielenkiintoinen.
Whanganui: Alunperin tarkoituksemme oli viettää joulu Wellingtonissa, mutta hostillemme tuli este, joten jouduimme vain pari päivää ennen jouluaattoa etsimään uutta HelpX-paikkaa. Olimme aivan paniikissa ja lähetimme valehtelematta pariinkymmeneen paikkaan viestiä. Kuten arvata saattaa, olimme asiamme kanssa vähän turhan myöhään liikkeellä. Laitoin vielä epätoivoisena säälittävän viestin erääseen paikkaan josta olimme jo aikaisemmin saaneet pahoittelevan vastauksen sillä heillä oli jo auttajia. Suureksi riemuksemme saimme heiltä lopulta myöntävän vastauksen, sillä he halusivat pelastaa joulumme, ja matkustimme Whanganuihin hostperheen luo jouluaattona. Uudessa-Seelannissa joulua juhlistetaan joulupäivänä, joten pääsimme ottamaan osaa uudenlaisiin joulunviettotapoihin. Meitäkin muistettiin muutamalla lahjalla, mikä oli käsittämättömän huomaavaista! Koska oli joulunaika, emme juurikaan tehneet töitä, maalasimme vain vanhan kasvihuoneen katon ja autoimme siivoilemisessa sekä eläinten hoidossa. Perheen omistamia alpakoita emme päässeet paijaamaan, mutta muutamia kuvia saimme onneksi otettua!
Hamurana: Whanganuista matka jatkui Putaruruun, joka on pieni paikka melko lähellä Rotoruaa. Saimme HelpX-paikan motellista, jonka omistajat olivat maoreita, Jackie ja Ronnie. Meillä kävi todellinen tuuri paikan suhteen, sillä Jackie oli loistava kokki ja Ronnie aivan erinomainen opas; hän suositteli meille innoissaan alueen nähtävyyksiä, lainasi autoaan käyttöömme ja oli muutenkin aivan tavattoman herttainen. Saimme myös kuulla kiinnostavia asioita maorien tavoista ja perinteistä. Työnkuvaamme kuului siivota yhdeksän motellihuonetta, mutta saimme hommat aina muutamassa tunnissa valmiiksi, ja sen jälkeen olimme vapaita tekemään mitä halusimme! Esimerkiksi eräänä päivänä kävimme Hamuranassa joka sijaitsee Rotorua-järven pohjoispäädyssä. Kävelimme upeassa punapuumetsässä ja ihastelimme mustia joutsenia (!) sekä kirkkaita lähteitä.
Hot 'n' Cold / Mudpool: Hamuranan jälkeen ajoimme samana päivänä vielä Rotoruasta etelään päin, mistä löytyi lemuava, villisti pulppuileva muta-allas sekä erittäin mielenkiintoinen uimapaikka, jossa jääkylmä ja polttavan kuuma joki kohtaavat mutta eivät täysin sekoitu. Yhdessä kohtaa jokea voit siis vilvoitella hyytävässä virrassa, kun taas toisessa kohdassa saat nauttia lempeän lämpimästä lilluttelusta. Suosittelen jos kaipaatte ainutlaatuisia ja täysin ilmaisia elämyksiä!
Rotorua, Whakarewarewa: Yhden päivän vietimme Rotoruassa, sillä olimme varanneet opastetun kierroksen Whakarewarewaan, maorikylään. Kylä vetää paljon turisteja, joten kuljimme ison ryhmän mukana, mutta saimme kuitenkin kierroksesta paljon irti. Kuulimme muun muassa kylän ainutlaatuisista olosuhteista, opimme maorien ruoanlaittotavoista, hengittelimme terveellisiä geotermisiä kaasuja (jotka tosin haisevat aivan järkyttävän pahalta), todistimme geysirin purkautumista ja näimme hienon esityksen, johon sisältyi perinteisiä lauluja sekä kuuluisa Haka-tanssi.
Tongariron kansallispuisto: 19,4 kilometrin mittainen Tongariro Northern Circuit kuuluu Uuden-Seelannin Great Walkkeihin, eli niihin kaikista suosituimpiin vaellusreitteihin. Harkitsimme pitkään reitin kävelemistä, sillä vaikka olimme kuulleet siitä paljon hyvää, sää oli suunnittelemanamme ajankohtana varsin huono. Ronnien pienoisella painostuksella päätimme kuitenkin lähteä yrittämään vaellusta, ja olen erittäin iloinen että sen teimme. Sää ei ollut aivan niin surkea kuin olimme pelänneet, sillä alkumatkasta aurinkokin paisteli. Kuljimme ensin melko tasaisella maalla kolmisen kilometriä, minkä jälkeen alkoi hurja nousu kohti korkeuksia. Tallustimme satojen muiden kävelijöiden kanssa jyrkkiä rappusia ylös, ylös, ylös. "Välitasanteen saavutettuamme" matka jatkui Tuomiovuorenakin tunnetun Ngauruhoe-vuoren ohi, minkä jälkeen odotti entistä rankempi nousu irtohiekalla ja soralla kuorrutettua rinnettä yhä ylöspäin. Varsinaisella huipulla näkyvyys oli nolla, pilvet pyyhkivät maata ja hyytävä tuuli nipisteli poskipäitä. Laskeutumisvaiheessa eteemme avautuvaa huikeaa näkymää Emerald lakes -järvien yli himmensivät hieman maata nuolevat usvaharsot, mutta olihan se kyllä ikimuistoinen maisema. Loppumatkakin oli ihan kaunis, varsinkin kun aurinko paistoi jälleen, ja kävelimme pensaiden sekä sademetsän läpi päätepisteeseen. Hengähdys- ja evästaukoineen meillä meni matkaan tasan kuusi tuntia, joten ei siis mikään ylivoimainen reissu, voin suositella lämpimästi!
Coromandel, Catherdal Cove, Hot Water Beach: Teimme Putarurusta reissun Coromandeliin, missä sijaitsee upea hiekkaranta Prinssi Kaspian -elokuvasta tuttuine Cathedral Cove -luolineen. Lisäksi lähistöltä löytyy hassunkurinen ranta, Hot Water Beach, jossa voi tiettyyn vuorokaudenaikaan kaivaa itselleen kuopan hiekkaan ja nauttia kuoppaan kohoavasta lämpimästä vedestä, tietysti tiiviissä tunnelmissa satojen muiden innokkaiden turistien kanssa.
Kiiltomatoluola: Kävimme Putarurusta käsin myös kiiltomatoluolassa, emme tosin Waitomossa joka on kai se kuuluisin ja josta mainitsin aiemmin, vaan Glowing Adventures -nimisen pienyrityksen järjestämällä kierroksella, joka oli aivan hillittömän hieno kokemus, josta olen edelleen innoissani! Kuvamateriaalia ei valitettavasti löydy, mutta voin vakuuttaa että kahlaaminen kylmässä joessa, tasapainoileminen terävillä kivillä pimeässä luolassa, tippukivipatsaiden ihastelu, ryömiminen matalaakin matalammassa tunnelissa sekä istuminen hipihiljaa käsittämättömän kauniissa kiiltomatoluolassa tekivät elämyksestä unohtumattoman! Kaikki oli järjestetty aivan erinomaisesti: ryhmäkoko oli kuusi mikä teki kokemuksesta jotenkin henkilökohtaisemman, oppaamme oli hauska ja asiantunteva (hän oli käynyt samoissa luolissa pikkupojasta lähtien), talon puolesta saimme lainaan kaikki tarvittavat vaatteet ja varusteet (mikä oli erinomainen juttu sillä kastumiselta, likaantumiselta sen puoleen kuin hurjilta adrenaliiniryöpyiltäkään ei voinut välttyä), ja seikkailun lopuksi meitä odotti suihkumahdollisuus sekä teetarjoilu. Jos Waitomon rauhallinen ja tavallinen turistikieros ei kiinnosta, kokeilkaa ihmeessä tätä vaihtoehtoa!
Auckland: Matkamme päättyi Aucklandiin, jossa sain viettää reissuni viimeiset päivät Heinin kanssa hänen uuden au pair -perheensä luona. Olimme ensimmäisellä kerralla Aucklandissa ollessamme jo kiertäneet kiinnostavat museot, joten piipahdimme muutamissa vaateliikkeissä ja vain nautimme suurkaupungin vilinästä. Kotimatkalle lähdin 21. päivä tammikuuta, ja muuten kaikki sujui hienosti, mutta onnistuin nappaamaan ikävän flunssan ensimmäisellä lennolla, minkä seurauksena hytisin yksin kuumeen kourissa Hong Kongin kentällä yhdeksän tuntia, podin pahoinvointia Rooman lennolla reilut kymmenen tuntia, ja pillitin kivusta sekä kotiinpaluuonnesta Helsingin-koneessa. Lopulta selvisin kuitenkin elävien kirjoissa hyytävän kylmään koto-Suomeen, ja oli ihana nähdä rakkaita ihmisiä!
Tässä seikkailuni siis pääpiirteittäin! Olen niin onnellinen että uskalsin toteuttaa pitkäaikaisen unelmani ja lähteä toiselle puolelle maapalloa. Suuri kiitos kuuluu tietenkin myös maailman parhaalle reissukaverilleni, jonka kanssa kaikki sujui aivan erinomaisen loistavasti! Mutta juu, vastaan erittäin mielelläni kysymyksiin, ja kuten jo alussa lupailin, niin käytännön reissuvinkkejä ja -ohjeita sisältävä kirjoitus on jo suunnitteilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti